Äskettäin lehtijuttu tiesi kertoa, että New Yorkissa asuvat ihmiset käyttävät maailmassa eniten vettä per nuppi ja ihmeteltiin, että mihinhän se kaikki vesimäärä oikein mahtaa kulua. Itseäni ei ihmetyttänyt yhtään. Olen käynyt kaupungissa kerran loppusyksystä. Kummastelin omaa suihkussa käyntiäni. Koko ajan oli tahmainen olo, vaikka kävi suihkussa 3-4 kertaa päivässä. Yleensä vielä ammeen pohjalle jäi mustat rannut. 

Tulivat mieleen vanhat ajat Leningradissa, missä pakkasilla patterit horottivat täysillä ja ikkunat oli pakko pitää auki. Nykyään Pietarissa on toinen meno. Kaupungin historiallinen ydinkeskusta tuoksuu hyvälle, eikä suihkuttelijasta jää mustia rantuja ammeen pohjalle.

Onkohan niin, että Pietarissa pienhiukkasten ja hiilisaasteen määrä on jotenkin laskusuunnassa kun taas New Yorkissa hiukkasia kertyy jokaiseen poimuun väkisinkin.

Kuinka usein kuuleekaan, että New York on suosikkikaupunkini ja blaa blaa. Kuinkahan moni näistä hehkuttelijoista on vaivautunut tutustumaan Pietariin? Toki nykyinen Pietari on hieno kulissi, mutta onpahan vahvat perinteet ja kulttuurin omaava kulissi.

Talouskriisi tuo lisää kiinnostavuutta käydä näissä kaupungeissa. Pietarissa Mersu-liikkeen ulkopuolella suuri valomainos houkutteli: torju devalvaatiota ostamalla uusi auto. 

Autoilla kaahataan molemmissa kaupungeissa kuin viimeistä päivää. Sekin muuten on ero, että Pietarissa saa kävellä päiväkausia näkemättä yhtään liikenneonnettomuutta kun NY:ssä ne tukkivat ennestäänkin ruuhkaisia väyliä tosi tiheässä.  

Kestävä kehitys ei vielä näy kummassakaan paikassa. Patterit horottavat täysillä ja ikkunat ovat auki. Vihreitä ruohokattoja ei näy rakennusten katoilla, ei ole aurinkopaneeleja saati tuulivoimaloita. Pietarissa avattiin ensimmäinen vegaaniravintola juuri äskettäin. New Yorkissa ruokapuolella vihreys on jo vanha juttu.

Pietarissa kalliissa putiikeissa ei näkynyt kuin apaattisia myyjiä. Lieneekö meno sama NY:ssä tällä hetkellä?