Muutama vuosi sitten tapasin nuoren jenkkiperheenäidin Ranskassa, minne hän muutti ranskalaismiehensä ja pienten lastensa kanssa rapakon takaa. Asuivat jo toista kuukautta anoppilassa ilman omia tavaroita.

Mimmi äityi pohtimaan, että kotimaassaan hän teki koko ajan töitä ja enemmän töitä saadakseen "cool stuff". Nyt nuo kamat olivat seilanneet kontissa kohti uutta kotimaata. Mukana oli jopa perheen auto, jota ilmankin oli joten kuten opittu olemaan.

Loppupäätelmä oli, että autoa lukuun ottamatta hän ei ole koko aikana osannut kaivata ainuttakaan kamaa tuosta kontista. Tulot ovat tippuneet ilman töitä, mutta eipähän ole ollut kovia menojakaan. Edessä oli vähäkamaisempi tulevaisuus, jossa oli perheelle aikaa ihan uuteen malliin.

Ehkä talouskriisin opetus voi olla jokin tämänsuuntainen laajemmassakin mittakaavassa. Sitä paitsi sitä kamaa varmasti ovat lähiajat kirpparit pullollaan pilkkahintaan kaikille siitä unelmoiville.