Viikko sitten seisoin Lahden rautatieasemalla yhdeksän aikaan illalla noutamassa henkilöä, joka oli jäämässä sinne mottiin, kun ei Mikkeliin ollut yhteyksiä. Siinä oli ratapihalla kaksi junaa pysähtyneienä. Kymmenen minuutin aikana ne lähtivät ja tilalle tuli kaksi muuta. Sisäsavolaisen vinkkelistä junaliikenteessä oli käsittämätön ruuhahuippu.

Eteläsavolaiset aluekehittäjät ovat kuitenkin päätyneet siihen, että on fiksuinta purkaa Lahti-Heinola-Mikkeli eli Helmi-oikoradan maankäyttövaraus maakuntakaavasta turhana. Pääsevät isännät myymään ja ostamaan mökkitontteja ilman pelkoa sähköistetystä junaradasta lähistöllä.

Juttelin juuri eteläsuomalaisen kaavoitusasiantuntijan kanssa. Rannikolla mietitään kovasti julkisen liikenteen ratkaisuja, raideliikenteen hyödyntämistä ja uusien rataosuuksien mahdollisuuksia. Päälle painavat kestävän kehityksen eli ilmastonmuutoksen tuomat haasteet, ihmisten odotukset julkiselle liikenteelle ja energiakysymykset.

Vaan eipä meillä Etelä-Savossa tällaisia uhkakuvia ole. Olemme ns. hiilinielu eli täällä metsät kasvavat nopeammin kuin muualla ja poistavat hiilidioksidia muidenkin puolesta. Ehkä siitä tulee sitten huoleton asenne, että mikä täältä ei ole jatkossakin virkamiehen körötellä autolla Helsinkiin. Siinä tavikset sitten seisoksivat Kouvolan asemalla entistä useammin ja ahtautuvat sitten vanhanaikaisiin kansan myös karjavankkureiksi nimittämiin juniin nyytteinemme. Vaihtoehtona olisi, että Lahdesta pääsisi pohjoiseen suoraan.

Toki tulevaisuuteenkin kurkistellaan. Pietari on nyt puheissa se tärkein suunta. Toki pääsen jo nyt Pietariin yhtä nopeasti junalla kuin Tampereelle eikä lippukaan maksa juuri enempää kuin junalippu kotikaupungista Helsinkiin. Mutta oikeasti, kuinka monelle sisäsavolaiselle on tärkeämpää päästä nopeasti Pietariin kuin Helsinkiin? Ja kuinka moni olettaa lähivuosina pendelöivänsä juuri sitä väliä? Ja kun nopeat Hki-Pietari -junat otetaan käyttöön, kuka sanoo, ettei pieni pistoraide Kouvola-Mikkeli -välillä surkastu entisestään. Joensuulaisille ja kuopiolaisille kun on sujuvia kiertoreittejä tarjolla muutenkin.

Tosin jos aluekehityksestä vielä puhutaan niin mielestäni on todellinen kansallinen häpeäpilkku, ettei Inariin tai käsivarteen pääse junalla. Tv-mainoksissa kyllä kuulutetaan, että junalla suoraan rinteeseen. Niinköhän? Kyllä Suomesta pitäisi päästä junalla niin Tromssaan kuin Muurmanskiinkin.

Vuosikymmen sitten tapasin innokkaan japanilaisen junareppureissaajan, joka oli menossa keskellä pimeintä talvea maailman pohjoisimpaan retkeilymajaan yöpymään. En oikeasti hennonut sanoa, että kuule, ei sinne taida mennä raidetta sen paremmin kesällä kuin talvellakaan. Kaveri laittoi matkaani erilaisia tuliaisia maalatuista syömäpuikoista alkaen ja kirjoitteli kuulumisia. Viimeisimmässä kirjeessä esittäytyi sitten vaimokin häämatkakuvassa. Lapin junaraiteista emme kuitenkaan vaihtaneet kirjeissäkään kommentteja, mutta aasialaisten kulttuuriinhan kuuluu olla kohteliaita...