Ylen toimitusjohtaja Jungner keksi jälleen tuoreen idean. Nyt kun rahasta on tiukkaa, niin jospa maakuntalehdet laittaisivat uutislinkkejään Ylen sivuille. Moistahan yrittelivät aikanaan suomi24 ja sen edeltäjät.

Ylen pitäisi katsoa oikeasti itseään peiliin. Ylellä on ylivertaiset resurssit ihmisiä ja tiloja pitkin maakuntien keskuspaikkakuntia. STT ja Sanoma ovat ajaneet omat verkostonsa alas. Kysymys kai on pikemminkin siitä, mitä nuo ihmiset tekevät. Maakuntaradioiden henkilöstöstä suuri osa on ajankohtaistoimitusten väkeä eli he istuvat studiossa soittelemassa ihmisille puolivillaisia kysymyksiä ja soittelemassa puolivillaista - eikä vahingossakaan paikallista - musiikkia höpisten puolivillaisia, mitä myös juontamiseksi kutsutaan.

Jos Jungner pistäisi iltapäivien makasiiniohjelmat uuteen kuosiin tulemaan jostakin keskustoimituksesta kuten aikoinaan Tänään iltapäivällä -ohjelmassa, ottaisi sinne eri puolilta maata hyviä juttuja ja laittaisi juontajiksi yhtiönsä parhaat voimat, johan palaisivat ihmiset radiokanaville. Nyt maakuntaradioissa höpisevät yhden organisaatiomuutoksen jäljiltä entiset äänitarkkailijat ja erilaiset puhevammaiset, jotka ennen valitsivat musiikkia arkistojen kätköissä.

Mitä siihen yhteistyöhön maakunnallisten toimijoiden kanssa tulee, niin se juna meni jo. Ylellä oli laajat verkostot korkeakoulumaailmassa, paikallisella kehittämisrahalla pyöritettyjä toimituksia ja mediapajoja sekä uraauurtavia crossmedia-kokeiluja. Ilmaiseksi. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Taisi iskeä Ylen helmasynti eli pomoportaaseen tuli suurin lupauksin ja vanhojen suhteiden perusteella tekijöitä, jotka ajoivat heti alkuunsa kaiken alas. Suututtivat tekijät ja pisteeksi i:n päälle ilmoittivat, ettei Ylen servereille mahdu tuollaista röhnää. Sitäkin mielenkiintoisempaa on, että jälkikäteen on sitten jemmailtu takaisin päin näitä aineistoja ja pistetty pimentoon, koska niiden käyttöön ei löydy minkään valtakunnan lupia.

Jungner voisi aloittaa uuden luomisen läpivalaisemalla ensin oman esikuntansa viime vuosien toilailut, tehdä niistä tilannearvion ja sitten lähestyä hivenen nöyremmmin äänenpainoin maakunnallisia toimijoita.

Tosin kaikilla alueilla ei nöyryyskään auta. Ylen isäntien löysiin puheisiin uskoneita kehittäjiä riitti ja etenkin Itä-Suomessa on vanhentuneita studioinvestointeja, joita tehtiin yleläisille mittatilauksena. Let us face it, eihän siitä niin kauan ole, kun Yle vakuutti, että tähän maahan tarvitaan paljon uusia maakunnissa toimivia tuotantoyhtiöitä, joilta Yle voi ostaa sisältöjä eli ohjelmia.

Tämänhetkisessä keskustelussa tuo rahapuoli näyttää unohtuneen kokonaan.

MOT voisi vaihteeksi syventyä tutkimaan Ylen omia maakunnallisia yhteistyövirityksiä hypevaiheesta alasajoon..