Sunnuntaisessa Hesarissa venäläismiljonääri eleli maalla omavaraisesti ja pyöritti lampolaa. Hän uskoi, että lama saa ihmiset muuttamaan takaisin maalle.

Olen itsekin miettinyt tuota vaihtoehtoista kehityskulkua vuosia. Jossakin päinhän on jo huutokaupattu kokonaisia kyliä. Kun väki tarpeeksi vanhenee maalaiskylissä, moinen skenaario ei enää ole kaukana. Toisaalta nuorten joukossa on elämäntapaihmisiä, jotka mieluummin vahtivat, mitä suuhunsa pistävät kuin tappelevat oravanpyörässä.

Voisiko valveutunut maalaiskunta alkaa jouduttaa tätä kehitystä? Sen sijaan, että pistetään rantatontteja myyntiin, näytettäisiinkin kylämiljöön vahvuuksia ja mahdollisuuksia elää olemassa olevissa yhteisöissä edullisesti?

Sata vuotta sitten kylien asukkaat perustivat itse itselleen koulut, myös neuvolat lähtivät yksityisten aloitteesta kehittymään, posteja ja postipankkeja pyöritettiin vielä 70-luvulla yksityistaloissakin, oli kylien lääkekaappeja tupien takaseinillä...

Englantilaisissa iltapäiväsarjoissa kylien vakioväkeen kuuluvat sairaanhoitaja ja joskus kokonainen lääkärikeskuskin. Kuka senkin sanoo, ettei yksityisiä lääkäripalveluja  kannattaisi tuoda valtateiden varsille kylätyyppisiin yhteisöihin, missä loma-asukkaat ja kv. lomailijat olisivat oma uusi kohderyhmänsä? 

Kun väkeä sitten alkaa olla, on palveluitakin kuntien pakko järjestää. Mihin hävisivät yksityinen perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito jopa julkisesta puheesta? Yksityiset hoivakodit ovat tulleet jäädäkseen. Ja monta palvelua on varmasti vielä kehittämättäkin. Terveydenhoitajien työ voisi muuttua jälleen pyörien päälle ja kodinhoitajat voisivat asua lähellä asiakkaitaan.

Kun nyt joka tapauksessa yhä useamman työt ovat epävarmoja ja pätkissä, kannattaisi satsata elämisen laatuun ja etsiä uudenlaisia maaseutuasumisen ja palvelujen järjestämisen malleja.

Kalliiden kaupunkineliöiden sijaan hankkia maalta edullisia tontteja ja torppia, pistää niitä kuntoon ja elää elämää omin ehdoin. Tuoda vaikka oma yhteisö tullessaan ympärille.