Koulukiusaamista on ollut eriasteisena varmaan maailman sivu. Nyt siitä puhutaan ja tietty syystäkin. Mutta mikä lienee opettajien käsikirjan mukainen käsittelytapa ja pelittääkö se erilaisissa hienoviritteisissä tilanteissa?

Case 1: naapurustossa asuvan perheen poika alkaa sylkeä ja töniä toisen perheen tytärtä. Siskonsa juttelee seksiväritteisiä tarinoita. Mennänpä siis vanhempien juttusille. Molemmat tehyläisiä. No, ensin menee ihan ok. Yön yli nukuttua äiti soittaa raivona, että hän haluaa nyt nimiä, että ketkä muut ovat olleet mukana. No, ei aktiivisesti kukaan, mutta passiivisesti kuuntelemassa muutama. Seuraavassa soitossa ilmoitetaan, että vanhempien on tultava lapsen kanssa koululle tapaamisessan. Ilmoitetaan siis, ei pyydetä. Paikalle on raahattu toisenkin perheen vanhemmat. Toinen oaj:läinen, johtavassa asemassa ja toinen tehyläinen. Ope on siinä kollegoidensa puristuksissa, eikä tiedä asiasta mitään. Äidiltä ei kysytä mitään, onneksi ei tuonut lastaan mukanaan. Ainut isä julistaa, että kiusaamisesta epäiltyjen lasten totuus on sitten totuus. No, eiväthän polot voi siinä tilanteessa muuta kuin kieltää kaiken, mikä ymmärrettävää onkin. Äiti tuntee olonsa tosi kummaksi, näkee tutuista lapsista, että valehtelevat, mutta heidän vanhempiaan se ei tunnu hetkauttavan.

Seuraavana päivänä ope soittaa puhuneensa kahden kesken kiusaamisesta epäiltyjen lasten kanssa, olivat sanoneet valehdelleensa ja haluavansa pyytää anteeksi. Näin myös tapahtuu ja lasten välit korjautuvat ennalleen. Paikalle määrätyn ns. passiivisen kiusaajan vanhemmista toinen ei sen koomin enää tervehdi äitiä.

Miten ohjekirjan mukaan olisi pitänyt menetellä, että tervehtiminen olisi vielä mahdollista?

Case 2:

Pojat menevät vara-avaimella sisään taloon viikonloppuna, tyhjentävät baarikaappia, yksi oksentaa sänkyyn, yrittävät siivota jälkiä. Perhe palaa ja äiti tietty haistaa heti jäljet ja haisevan rätin kylpyhuoneesta. Intuitio pistää soittamaan mökkimatkalla mukana olleelle pojalle, tietääkö mitään asiasta. Sanoo soittavansa kohta takaisin. Selityksenä tulee, että pojat olivat olleet kylmissään ja tulleet syömään hampparia taloon omin luvin, kun tiesivät, missä vara-avain on. Lupasivat mennä äidin työpaikalle pyytämään anteeksi. Paikalle tulee kaksi. Äiti soittaa poikien isille ja keskustelee. Toinen sanoo, että soita poliisille. Toinen on rauhallisempi. Sovitaan, että pojat sovittavat pihatöillä kuvion. Mm. patja menee ostoon.

Tehdään pihatöitä. Ilmenee, että mukana oli kolmaskin, jota ei saa käräyttää. Äiti soittaa kuitenkin kolmannen äidille, joka haluaa jutella asiasta. Sen jälkeen on hell loose. Poikaa aletaan kiusata rankemman jälkeen ja hänet erotetaan sakista kahdeksi vuodeksi, kun on vasikoinut äidilleen. Välillä vandalisoidaan pyörää, haukkumatekstareita satelee yms.

Ensimmäinen isä on edelleen sitä mieltä, että pojat pistetään ojennukseen ja olisi pitänyt soittaa heti poliisille. Toisen kanssa selvitellään pikkuvandalismikuvioita ja poika jopa tunnustaa. Kolmas on pelko peffassa kurissa ja nuhteessa. Neljäs, asioihin sekaantumaton johtohahmo puhutetaan lopulta myös hänen kotonaan.

Koulu neuvoo, että kiusattu saisi vaihtaa koulua, mutta sitä ei suositella. Ope soittaa, että hänestä lapsi on masentuneen oloinen. Äiti on syyllinen, kun ei tiedä, menikö kaikki pieleen.

Muutaman vuoden kuluttua kaikki palautuu ennalleen ja kaikki vanhemmat ovat puheväleissä keskenään.

Case 3:

Äiti kertoo lapsensa opettajalle kiusaamisesta vuosi sitten. Ope puhuttelee poikia ja päätyy siihen, että kiusaajiksi väitetyt eivät ole ongelma. Äidille tulee mieleen, että hän kiusattu lapsensako se ongelma on. Vuotta myöhemmin hän on ehtinyt juuri keskustella yhden pojan ja hänen äitinsä kanssa hyvässä hengessä, kun ope ottaa yhteyttä. Hän on saanut nyt muka itse selville kiusaamisen. On kutsunut kaikki luokan pojat vanhempineen tilaisuuteen, johon äiti määrätään poikineen mukaan. Rehtorin aikataulua ei ole selvitetty eikä äidiltä ole kysytty etukäteen aikatauluista.

Äiti on kauhuissaan, että juuri ennen kesää provosoidaan tilannetta, joka ei juuri nyt ole paha. Ope on jo valmiiksi kuohuissaan, kun on tullut puheeksi, että tilanne on nyt jo ns. vanha, puuttua olisi pitänyt jo vuosi sitten. Tietty ope kiistää koskaan mitään tietäneensäkään.

Näissä tunnelmissa sitten äiti menee lapsensa kanssa koko luokan vanhempien eteen opettajan vaatimuksesta. Tässä mennään nyt käsikirjan mukaan, vaaditaan.

Kenen kasvojen menetystä tässä vältellään? Onko kiusattu lapsi pakko raahata kuuntelemaan, kun kiusaamisesta epäillyt yrittävät selvitä tilanteesta muuntelemalla totuutta? Kuka lohduttaa opea, joka ei toiminut ajoissa ja yrittää puhdistautua syyllisyydestään? Entä kuka hillitsee mahdollisesti suurissakin tunnekuohuissa paikalle raahatut  vanhemmat, joista suurimmalla osalla ei ole osaa eikä arpaa koko sopassa. Mistä tukihenkilö äidille, joka väistämättä joutuu uhrilampaaksi tunnevyöryjen keskelle, vaikka asia on ollut juuri hänen lapselleen todella kipeä vuoden ajan.

Opettajat, miettikää vähän, minkälaisia soppia rakentelette. Ja vanhemmat, ottakaa huomioon myös kiusattujen ja heidän vanhempiensa tunteet.